Kun esiäiti silmää iski – teknologia vei sukututkijalta mielikuvittelun

07.03.2021

MyHeritage julkaisi helmi-maaliskuun vaihteessa 2021 kuvamuokkauspalvelu Deep Nostalgian, jolla voi herättää henkiin modernilla animaatiotekniikalla valokuvassa olevan henkilön kasvot. Uskon, että tämä tuote on kevään hitti ja ihmisten itkettäjä.

Sovellus on viime aikoina ollut kuuma aihe mediassa ja esimerkiksi TikTokin videovirrassa pompsahtelee esiin tuon tuosta Deep Nostalgia -sovelluksella tehtyjä animaatioita. Yle julkaisi aiheesta jutun 7.3.2021, jossa allekirjoittanut sai kertoa mietteitään teemasta.

MyHeritagella on ollut tarjolla aiemminkin kuvanparannusteknologiaa, jolla voi näppärästi parannella kuvia ja muuttaa vaikka mustavalkokuvan värikuvaksi. Olen muokannut joitakin yksittäisiä kuvia sovelluksella ja niistä tuli ihan kelvollisia. Mustavalkokuvien värittämiseen suhtaudun kuitenkin nihkeästi.

Sovelluksen käyttö on tehty mahdollisimman yksinkertaiseksi: valokuva ladataan järjestelmään, klikataan haluttu toiminto ja ohjelmisto hoitaa loput. Ohjelmisto prosessoi kuvaa hetken aikaa ja luo animoidun videoklipin jossa henkilö liikuttaa päätään, räpyttelee silmiään ja jopa hymyilee videon katsojalle.

Mitä lisäarvoa tällainen palvelu tuo sukututkijalle muuta kuin vain viihdearvoa? Mihin sovellusta tarvitaan?

Aluksi Deep Nostalgia -sovellus vaikutti mielettömän hienolta jutulta: muutamalla hiirenpainalluksella sain herätettyä Aino-mummun henkiin 1910-luvulla otetusta valokuvasta. Hän käänteli päätänsä ja katseli ympärilleen silmät vähän kummasti harittaen, vieno hymy huulillaan.



"Hei mummu, se olen minä, Anu, poikasi tyttärentytär täältä tulevaisuudesta!", moikkasin häntä mielessäni.

Sitten tuli jotenkin outo, hieman jopa ärsyyntynyt fiilis. Kokeilin vielä muutamaa muutakin kuvaa, jälleen sama juttu.

"Into käyttää Deep Nostalgia -sovellusta lopahti aivan yhtä nopeasti kuin se oli syttynytkin. "


Miksi sovellus herättää minussa tällaisia fiiliksiä?

Kun alan tutkia jotain kiinnostavaa henkilöä, josta haluan tietää muutakin kuin vain nimen ja syntymätiedon, tutkimustyötäni ohjaa uteliaisuuden lisäksi mielikuvitus.

Pyrin kuitenkin siihen, että kirjoittaessani tarinaa löydetyn henkilön historiasta ja elämästä teksti perustuu oikeisiin lähdetietoihin eikä vain mielikuvituksen luomiin oletuksiin ja arvailuihin. Löydetyn tiedon valossa voin toki tutkijana tehdä tulkintoja ja pohdintoja siitä, miten joku asia tai tapahtuma on voinut mennä tai mikä tutkimani henkilön toiminnan motiivina on ollut.

Esimerkkitapauksiksi haluan mainita aiemmin kirjoittamani tekstin isoisoisästäni Mainiosta, josta löydetty tieto ja kuvamateriaali ruokki mielikuvitustani valtavasti. Myös kirjoittamani teksti hänen appiukostaan metsänvartija-Erkistä oli mielenkiintoista kirjoittaa.

Mielikuvituksen käyttö tutkimustyössä on sukua kirjan lukemiselle


Hyvä kirja kuljettaa lukijaansa erilaisiin tunnetiloihin ja seikkailuihin ja tuntuu, että sen luettuaan sitä leijuu henkisesti kirjan maailmassa pitkään sen jälkeenkin kun viimeinen sivu on luettu. Jotkut tekstit voivat tuntua jopa fyysisesti kropassa.

Mutta sitten joku tekee siitä kirjasta elokuvan...

Päähenkilöä esittämään on valittu aivan vääränlainen tyyppi kuin kirjaa lukiessa on kuvitellut. Asiat, jotka ovat olleet omasta mielestä kirjan parasta antia onkin pilattu tai jätetty kokonaan pois.

Suhtaudun animoituun valokuvaan samalla tavalla. Katsoessani vanhaa valokuvaa luon mielessäni tarinoita ja tulkintoja aivan kuten lukiessani kirjaa tai kuunnellessani äänikirjaa riippumatta siitä, onko kirjan tarina fiktiota vai faktaa. Sukututkimustyössä yksityiskohdat valokuvassa olevan vaatetuksesta, ilmeestä, istumisasennosta, kuvausmiljööstä henkilön ympärillä kertovat omaa tarinaa, jonka katsojana saan omalla tavallani tulkita.


On asioita, jotka mieluummin luon itse mielikuvitukseni avulla. En kaipaa teknologian luomia hokkuspokkustemppuja.

Ehkä syy nihkeään asenteeseeni sovellusta kohtaan johtuu siitä, että Deep Nostalgia mielikuvittelee vanhat kuvat puolestani ja vie mennessään sen hauskimman osuuden, mikä minulle on tärkeää sukututkimustyössä?

Myönnettäköön, että onhan palvelulla viihdearvonsa, muttei sillä ole mitään tekemistä sukututkimuksen kanssa. Ehkä silmäni eivät ole tottuneet näkemään vanhojen valokuvien ihmisiä elossa ja se menee yli ymmärrykseni?

MyHeritage osaa kieltämättä markkinoida tuotteitaan hyvin, ja olenhan itsekin tällä hetkellä vuosijäsenenä em. palvelussa. Tämä ei suinkaan ole ainoa sovellus sukututkimustyössäni jota käytän aktiivisesti. Tässä muutama tärppi:


digi.kansalliskirjasto.fi
www.sukuhistoria.fi
www.geni.com
www.familysearch.org

Uskon, että MyHeritage houkuttelee uusia maksavia jäseniä viihteellisen Deep Nostalgia -sovelluksen avulla. Toivottavasti jäsenmaksujen avulla saadaan entistä enemmän historiallisia tietokantoja sukututkijoiden käyttöön ja palveluja parannettua sen myötä.

Tähän loppuun sopii kevennyksenä eräs uutinen Espanjasta ja tärvellystä Jeesus-freskosta. :)

MyHeritage pähkinänkuoressa:

Sukututkimusalusta, jossa voi rakentaa sukupuita, ladata valokuvia ja tehdä hakuja erilaisista historiallisista tietokannoista. Palvelu on osittain maksuton, mutta saadakseen käyttöön palvelun kokonaisuudessaan pitää kaivaa kukkarosta euroja. Jos dna-asiat kiinnostavat, niin MyHeritagesta voi tilata geenitestin. Sen avulla voi selvittää oman etnisen taustansa ja löytää samaa geneettistä perimää olevia sukulaisia.

MyHeritagen dna-testin perusteella olen geneettiseltä perimältäni 80.8% suomalainen, 9.2% skandinaavi, 6.2 % Pohjois- ja länsieurooppalainen, 1.8% itäeurooppalainen ja 2% inuiitti.